Leijona, tuo savannien kuningas on komea kissaeläin vakuuttavan harjansa kanssa. Leijona on yksi parhaiten tunnetuimmista, komeista petoeläimistä. Leijona symboloi voimaa ja rohkeutta, eikä suotta. Leijonien määrä on kuitenkin huomattavasti vähentynyt. Niitä on kuitenkin vielä jäljellä, mutta saadaanko niiden määrä vielä elvytettyä ja laji pelastettua?

Leijona oli ennen yksi maailman yleisimmistä suurista nisäkkäistä. Niitä eli niin Euroopassa kuin Pohjois-Amerikassakin. Näistä jälkimmäisessä leijonat kuolivat sukupuuttoon jääkauden jälkeen. Tämä johtui metsien levittäytymisestä ja näinollen myös leijonien asuinympäristöjen pienentymisestä. Lisäksi leijonien saatavilla olevan ravinnon määrä pieneni huomattavasti ihmisen alkaessa metsästää niiden saaliseläimiä. Leijona kuoli Lähi-Idässä sukupuuttoon 1900-luvun alussa, tällöin syynä oli metsästys. Metsästys on aiheuttanut monen muunkin leijonalajin sukupuuton – puhumattakaan muista sukupuuttoon kuolleista eläinlajeista.

Nykypäivän elinalueet

Leijonakannan kooksi arvioidaan nykyään 20 000 kappaletta. Joidenkin arvioiden mukaan määrä ei kuitenkaan riitä edes siihen. Afrikan sisällä Tansaniassa on leijonia noin 7000-8000 kappaletta ja Keniassa vähemmän, noin 3500 kappaletta. Leijonia elää nykyään lähinnä Afrikan savanneilla, Saharan autiomaan eteläpuolella. Leijonia tavataan niin Keniassa, Tansaniassa kuin eteläisemmän Afrikan kansallispuistoissa.

Afrikan ulkopuolella leijonia elää vain yhdessä paikassa: Intian Girmetsässä, jossa niillä on pieni suojelualue. Tämä alue on enemmän kuin tuplannut leijonien määrän, sillä niiden määrä on kasvanut tuolla alueella sadasta yksilöstä 250 yksilöön vuodesta 2002 eteenpäin.

Leijonien elintavat

Leijonat ovat laumassa saalistavia eläimiä, joiden ravintoon kuuluvat mm. suurikokoiset sorkkaeläimet. Leijonan suuret hampaat mahdollistavat saaliin nopean tappamisen. Leijona pystyy mm. puremaan uhrinsa kurkun poikki, jolloin saalis tukehtuu ja kuolee. Leijona käyttää pitkiä kulmahampaitaan niin saaliinsa kiinniottoon kuin raateluunkin. Leijonista naaraat usein metsästävät, sillä ne ovat ketterämpiä kuin urokset.

Leijonanmetsästyksen syyt

Leijonaa on metsästetty kautta aikojen eri syistä. Toiset metsästävät huvin vuoksi, kun taas toiset ovat joutuneet tappamaan puolustaessaan itseään. Lisäksi leijonia on metsästetty hupitarkoituksessa näytöksiin Antiikin Roomassa. Rooman keisareiden aikaan vielä tuolloin olemassaolevia, mutta myöhemmin sukupuuttoon kuolleita atlasleijonia vangittiin tuhansittain ihmisten gladiaattoritaisteluita sekä näytöksiä varten. Näytökset olivat hurjia ja niissä saatettiin tappaa jopa 400 leijonaa kerrallaan. Atlasleijona kuoli sukupuuttoon 1920-luvulla. Lajinsa viimeinen yksilö ammuttiin kuoliaaksi Marokossa vuonna 1922. Ihminen onkin syypää monen eläinlajin sukupuuttoon.Euroopanleijona oli yksi leijonalajeista, joka on myös sukupuuttoon kuollut laji. Roomalaiset, kreikkalaiset ja makedonialaiset metsästivät sitä ahkerasti. Euroopanleijonan tarkasta lajista on hieman epäselvyyksiä – toisten mukaan kyseessä oli aasianleijona, kun taas toisten mukaan laji oli luolaleijona. Luolaleijona oli suurikokoinen, nimensä mukaisesti luolissa elänyt leijonalaji.Leijonia metsästetään nykyään myös niinkutsuttujen trofien perässä. Trofee tarkoittaa “matkamuistoa” metsästyksestä, kuten eläimen päätä, jonka metsästäjä vie mukanaan kotiinsa. Afrikassa sijaitsee leijonien kasvatustarhoja, joissa leijonia kasvatetaan nimenomaan metsästystä harrastavia varten. Metsästys tapahtuu aidatulla alueella, josta leijona ei pääse pakoon. Metsästysturismi kukoistaa ja metsästäjä saa ampua leijonan noin 6000 eurolla. Leijonia metsästetäänkin vuosittain noin 800-1000 kappaletta. Tämä tarkoittaa keskimäärin kahta leijonaa joka päivä. Myös suomalaiset ovat käyneet ampumassa leijonia.

Leijonanmetsästyksen syyt

Trofeemetsästys ei ole sallittua kaikkialla, sillä esimerkiksi Kenia kielsi toiminnan 1970-luvulla. Se on vastoin lakia myös Ugandassa ja Botswanassa. Suomen lainsäädäntö ei kiellä trofeiden tuontia Suomeen. Moni taho kuitenkin toivoisi tähän muutosta, jotta epäeettinen, tarhattujen eläinten ampuminen saataisiin loppumaan. Toimintaa yritetään saada loppumaan mm. Blood Lions -dokumenttielokuvan avulla, jonka tarkoituksena on levittää tietoa ja nostaa painetta niin, että esimerkiksi Etelä-Afrikka lopulta kieltäisi trofee-leijonanmetsästyksen. Suomalaisista esimerkiksi Pirkka-Pekka Petelius on mukana tukemassa trofeemetsästyksen lopettamista.

Close
Menu
Sosiaaliset profiilit