Close
Menu
Sosiaaliset profiilit

Tämän artikkelin ensimmäisessä osassa keskusteltiin Madagaskarin ja Ugandan kansallispuistojen hedelmien ja niitä syövien eläinten eroista. Madagaskarin rengashäntämakit luottavat hajuaistiinsa ja näkevät lähinnä keltaista ja sinistä, kun taas Ugandan kädellisillä ja linnuilla on ihmisen kaltainen näkökyky. Tämän johdosta tutkijat keräsivät kypsiä ja raakoja hedelmiä sekä lehvistön lehtiä ja analysoivat niiden värejä spektrometrilla. Lisäksi he määrittelivät siemeniä levittävien eläinten näkökykyyn perustuvan mallin avulla, mikä laji tunnisti todennäköisimmin erilaiset hedelmien värit erilaisia taustoja vasten.

He havaitsivat, että kunkin hedelmän väritys oli optimaalinen niiden luonnollista taustaa vasten täyttäen niiden siementen päälevittäjän näköjärjestelmän vaatimukset. Ugandassa hedelmät olivat kontrastissa lehvistöä vastaan punaisen ja vihreän spektrissä, jolloin punaiset marjat erottuvat vihreästä massasta, ja ne erottuivat parhaiten linnuille ja apinoille, joiden silmät kykenevät näkemään ne. Mutta Madagaskarilla hedelmät sinisten ja keltaisen kontrastilla, kuten keltaiset marjat, olivat helpoiten tunnistettavissa puna-viher-värisokeille rengashäntämakeille sekä myös joillekin linnuille.

Hajuaistilla on merkitystä

Tutkivat tietävät myös, että makien aivoista suuri osa on omistettu hajuaistille, mikä auttaa niitä kommunikoimaan keskenään ja valitsemaan puolisonsa – usein pimeässä. Tämän erinomaisen hajuaistin ansiosta ruskean viikunan tuoksu saattaa myös erottua. Tohtori Nevon hajuaistitutkimuksessa hänen tiiminsä keräsi satoja kypsiä ja raakoja hedelmiä Ranomafanasta, josta noin kolmasosaan on levittäytynyt pelkästään näkökyvyllisesti rajoittuneita makeja ja loppualueelle muita makeja ja puiston harvat hyvällä näköaistilla varustettuja lintuja.

Nevo epäili, että makien syömissä hedelmissä olisi suurempi ero tuoksussa sen jälkeen, kun ne ovat kypsyneet, lintujen syömiin hedelmiin verrattuna. Ottaakseen tästä selvää hän käytti tekniikkaa, jossa pusseihin suljettujen hedelmien kemiallista hajua ensin kasattiin, pumpattiin ulos, otettiin talteen ja analysoitiin. He vahvistivat, että pelkästään makien levittämät hedelmät tuottivat enemmän kemikaaleja ja laajemman valikoiman kemiallisia yhdisteitä kypsyessään.

Luonnossa rengashäntämakit käyttivät enemmän aikaa näiden samojen hedelmien haistelemiseen suurella erolla kypsien ja raakojen hedelmien tuoksujen välillä. Tutkijoiden mukaan erot tuoksuissa voivat antaa eläimille merkin, että hedelmä on tässä ja valmis syötäväksi, eikä eläin muuten pystyisi havaitsemaan sitä. Nämä tulokset voivat olla vain äärimmäisiä ja alueellisia tapauksia, jotka tukevat hypoteesia, jonka mukaan kasvit ja siementen levittäjät kehittyvät yhdessä.

Norsut ja suuret hedelmät

Mutta tutkijat näkevät myös muita vihjeitä Ugandan puiston metsänorsujen ja balanites wilsoniana -puun välillä, joka ei ehkä pysty selviämään ilman niitä. Tohtori Valentan mukaan hän kykenee tunnistamaan puun suurten hedelmien hajun jo kilometrien päähän niiden ollessa kypsiä, ja hän kertoo sen muistuttavan käynyttä urheilusukkaa. Norsut, joilla on valtavat nenät ja suurempi määrä hajureseptoreita kuin millään muulla eläimellä, keräävät pudonneita hedelmiä, joiden syömisestä ne myös humaltuvat.

Ainoastaan norsut pystyvät nielemään hedelmät ja ulostamaan niiden vastaavasti yhtä suuret siemenet kokonaisina. Eikä tämä kasvi pysty jatkamaan sukuaan, ellei se kulje norsun ruoansulatuksen läpi, Valenta kertoo. Tämäntyyppinen riippuvuus toisistaan on nähtävillä hyvin kukkien ja pölyttäjien välisissä suhteissa, mutta se on harvinaisempi löytö hedelmän siementen ja niiden levittäjien suhteessa. Lisätutkimukset saattavat tarjota lisätodisteita siitä, että eläinten aistit vaikuttavat hedelmien ominaisuuksiin.

Tällaiset vuorovaikutukset muistuttavat meitä siitä, että kasvit ovat aktiivisia jäseniä monimutkaisessa ja hauraassa ekosysteemissä, eivät vain pelkästään maisemaa. Tohtori Valentan mukaan alamme vasta pikkuhiljaa ymmärtää, kuinka paljon kasvit ja eläimet merkitsevät toisilleen. Hänen mukaansa se on vain merkki siitä, että on tärkeämpää suojella koko ekosysteemiä yhtenä kokonaisuutena.