Ihmisten toiminta vaikuttaa lohien kehittymiseen

Kun kuningaslohet katoavat, ne eivät luultavasti koskaan enää palaa, osoittaa arvostetusta villikalasta tehty geneettinen tutkimus, joka tehtiin Kalifornian Davisin yliopiston toimesta. Tiukat suojelutoimet saattaisivat säästää keväällä kutevat kuningaslohikannat ja turvata niiden kehityspotentiaalin. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa kuvataan, kuinka ihmisten toimet luonnonvaraisten lajien piirteiden eli fenotyyppien muokkaamiseksi voivat muuttua peruuttamattomiksi.

Tällä toiminnalla voi olla pitkän tähtäimen vaikutuksia evoluutioon, koska luonnon fenotyyppinen mukautuminen suojaa lajeja ympäristöllisiltä muutoksilta ja on oleellinen lähtökohta tulevaisuuden evoluution kannalta. Tutkimuksen johtaja, US Davisin tohtoriopiskelija Tasha Thompson kertoi, että mikäli kalat menettävät kevätkutemisen geenin, voimme menettää keväällä kutevan kuningaslohen tyystin. Lajin palauttamispotentiaalia ei voi olettaa olevan syksyllä kutevissa lohipopulaatioissa.

Lohien pitkä historia

Luonnonvaraisten kuningaslohien historia yltää miljoonien vuosien päähän Luoteis-Amerikkaan. Vaikka syksyllä kutevien kuningaslohien kannat ovat runsaat, keväällä kutevien lohien kannat ovat sukupuuton partaalla useissa paikoissa, joissa ne eivät vielä ole kadonneet. Keväällä kuteva kuningaslohi on erittäin arvostettu länsirannikon alkuperäiskulttuureissa, joissa kala on keskeisessä roolissa ”ensilohen” seremonioissa ja sitä arvostetaan erityisen rasvaisen lihan vuoksi.

Myös muut kalastajat ja kalaruoan ystävät arvostavat kevätlohta ravinto-ominaisuuksiensa takia. Kalat ovat myös ekologisesti tärkeitä, sillä ne kuljettavat meren ravintoaineita korkeammalle vesistöissä kuin niiden syksyllä kutevat lajitoverinsa. Historian aikana monissa joissa on elänyt suuria määriä sekä keväällä että syksyllä kutevia kuningaslohia. Mutta kuten tutkimus osoittaa, koska keväällä kutevat kuningaslohet tarvitsevat puhdasta ja kylmää vettä kesän aikana, ne ovat haavoittuvampia kuin syksyllä kutevat lohet erilaisille ilmiöille ja toiminnalle, kuten tukkien kuljettamiselle, kaivostoiminnalle, padoille ja ilmastonmuutokselle.

Näytteitä eri joista

Ymmärtääkseen keväällä kutevien lohien geenin merkityksen kuningaslohien säilymisen kannalta, tutkijat työskentelivät sekä Oregonissa että Kaliforniassa. He ottivat näytteitä kaloista joista, joissa keväällä kutevia kuningaslohia yhä on, sekä joista, missä keväällä kutevien kuningaslohien kannat ovat jo kadonneet. Ensimmäinen tutkimuskohde oli Oregonin Rogue-joki, yksi viimeisistä paikoista, joissa villejä keväällä kutevia kuningaslohia on vielä runsaasti jäljellä. Ennen kuin joki padottiin vuonna 1977, suurin osa kuningaslohista nousi Rogue-jokeen yläjuoksulla keväällä. Padon rakentamisen jälkeen keväällä kutevien kuningaslohien määrä romahti, kun taas syksyllä kutevien lohien määrä kasvoi. Tämä muutos kutemisen ajoituksessa vastasi hälyttävää pudotusta keväällä kutemisen geenin yleisyydessä. Jos nämä suuntaukset jatkuvat, tutkijat pelkäävät, että keväällä kutevien lohien geenit saattavat kadota kokonaan Rogue-joen kuningaslohikannoista.

Tutkijoiden seuraava kohde oli Klamath-joen yläjuoksun allas, jossa padot ovat estäneet lohien nousun yläjuoksulle jo yli vuosisadan ajan, mutta jossa arkeologisten tutkimusten mukaan on historiaa lohenviljelystä alkuperäisasukkaiden kalastuspaikoilla tuhansien vuosien ajalta. Tutkimalla muinaisista lohien ruodoista löytynyttä DNA:ta tutkijat vahvistivat, että Klamathin yläjuoksulla on ollut keväisin kutevien kuningaslohien geenejä ennen patojen rakentamista. Patojen purkaminen voisi mahdollisesti avata vesistön jälleen soivaksi keväällä kutevien kuningaslohien kannan elvyttämiselle.

Patojen purkaminen voi elvyttää kantaa

Tutkijat ottivat näytteitä nykyisistä kaloista Klamathin patojen alajuoksulta löytääkseen mahdollisia lähdepopulaatioita, joilla olisi keväällä kutemisen geeni ja jotka soveltuisivat uudelleensijoitettavaksi padon purkamisen jälkeen. He tutkivat, voisiko runsaslukuisempi Klamathin syksyllä kutevien kuningaslohien kanta varastoida keväällä kutemisen geeniä. Shasta- ja Scott-joissa keväällä kutevien kuningaslohien kanta katosi 1930- ja 1970-luvuilla ja näiden jokien syksyllä kutevien lohien perimästä puuttuu keväällä kutemisen geeni kokonaan. Tämä tulos oli erityisen huolestuttava, koska keväällä kutevien kuningaslohien kannan odotetaan katoavan Klamathin altaassa 50 vuoden aikana. Vuonna 2021 Klamath-joesta alkaa Yhdysvaltain historian suurin patojen purkamisoperaatio, kun joesta puretaan neljä patoa. Tämä avaa satojen kilometrien matkan kutujokea, ja keväällä kutevien kuningaslohien kannalla on vielä toivoa.

Patojen purkaminen voi elvyttää kantaa