Hyeenalaumoissa naaraat hallitsevat

Useimmissa eläinyhteisöissä toista sukupuolta olevat jäsenet hallitsevat toista sukupuolta olevia. Tämä ei välttämättä ole yleisestä uskomuksesta huolimatta osoitus vääjäämättömästä erosta urosten ja naarasten voimakkuuden ja uhmakkuuden välillä. Tuore villeistä täplähyeenoista tehty tutkimus osoittaa, että tässä sosiaalisten lihansyöjien lajissa naaraat dominoivat uroksia, koska ne voivat luottaa suurempaan sosiaaliseen tukeen kuin urokset sen sijaan, että ne olisivat vahvempia tai kilpailukykyisempiä muiden yksittäisten ominaisuuksien osalta.

Hyeenaurokset vaihtavat laumaa useammin

Pääsyy sille, että naarailla on keskimäärin uroksia enemmän sosiaalista tukea, on urosten todennäköisesti laajempi levittäytyminen, mikä häiritsee sosiaalisten suhteiden ylläpitoa. Saksalaisen Leibnizin instituutin ja ranskalaisen ISEM-instituutin tekemä tutkimus julkaistiin Nature Ecology & Evolution -lehdessä marraskuussa 2018. Täplähyeenanaaraat esitetään usein arkkityyppeinä voimakkaista ja raivokkaista naaraista. Ne ovat keskimäärin raskaampia kuin urokset, niillä on erittäin maskuliiniset ulkoiset sukupuolielimet ja ne hallitsevat yleensä yhteisön korkeinta sosiaalista sijaa. Mutta uuden tutkimuksen mukaan heidän hallintansa uroksista ei johdukaan naaraiden maskuliinisuudesta. Leibnizin hyeenaprojektin johtaja Oliver Hoener kertoi, että kun kaksi hyeenaa nahistelee, voittajaksi selviytyy se yksilö, joka voi luottaa suurempaan sosiaaliseen tukeen. Tämä ei riipu yksilön sukupuolesta, lihasmassasta tai aggressiivisuudesta.

Hallitsevuus on ennustettavissa

Erot sosiaalisessa tuessa kahden yksilön välillä ennustavat oikein, kumpi on hallitsevampi lähes kaikissa kohtaamisissa ja kaikissa yhteyksissä, lauman alkuperäisjäsenten ja uusien jäsenten kesken, saman ja eri lauman jäsenten välillä, reviirin asukkaiden ja tunkeutujien sekä kaikkien saman ja vastakkaisen sukupuolen edustajien kesken. Naaraiden hallinta johtuu siis siitä, että naaraat saavat todennäköisemmin enemmän sosiaalista tukea kuin urokset.

Hallitsevuus on ennustettavissa

Hoenerin kollega ja tutkimuksen päätutkija Colin Vullioud sanoi, että kiehtovaa tässä kaikessa on se, että tämä toimii ilman suoraa osallistumista muiden hyeenojen osalta. Lopulta kaikki on kiinni itsevarmuudesta ja siitä, kuinka luottavainen hyeena on saamaan tarvittaessa tukea. Tutkimusta varten tutkijat analysoivat 4 133 vihamielistä kohtaamista 748 hyeenan välillä 8 eri laumasta 21 vuoden aikana Tansanian Ngorongoro-kraaterissa.

Tutkimusta varten luotiin algoritmi

Arvioidakseen hyeenan saaman potentiaalisen sosiaalisen tuen he kehittivät algoritmin, joka ennusti jokaiselle lauman jäsenelle, kumpaa kahdesta yhteen ottavasta hyeenasta se tukisi. Algoritmi perustui käyttäytymisestä tehtyihin havaintoihin sosiaalisesta tuesta ja suhteista tehdyistä arvioista perustuen yhteen kaikkein kattavimmista villieläimistä laadituista sukupuista. Tutkimusta varten kehitettiin menetelmä, jolla sosiaalisen tuen ja synnynnäisten ominaisuuksien, kuten lihasmassan ja sukupuolen, väliset erot saatiin eroteltua toisistaan. Useissa sosiaalisissa tilanteissa naaraat ja urokset voivat luottaa yhtä suureen sosiaaliseen tukeen ja niiden voittamisen todennäköisyys on sama. Mutta tästä on yksi poikkeus, kun alkuperäiset jäsenet kohtaavat muualta tulleita lauman jäseniä. Hyeenayhteisö perustuu vahvasti sukulaisuuteen ja sosiaalista tukea annetaan ensisijaisesti sukulaisille. Lauman alkuperäiset jäsenet elävät sukulaistensa kanssa ja niillä on kilpailullinen etu muualta tulleisiin nähden, sillä muulta tulleet menettävät sosiaaliset siteensä lähtiessään laumastaan.

Sukulaisuus tuo etua naaraille

Tässä kontekstissa naarailla on etulyöntiasema, sillä muualta tulleet yksilöt ovat yleensä uroksia. Naaraiden hallita täplähyeenojen parissa johtuu siis sukupuolivinoumasta laumasta lähtevissä yksilöissä ja lauman demograafisessa rakenteessa. Kun laumassa on suurempi osuus muualta tulleita uroksia, naaraiden hallinta on lähes täydellistä. Mutta kun laumassa on useita alkuperäisiä urosjäseniä, urokset voittavat lähes yhtä usein kuin naaraat, ja sukupuolet ovat yhtä hallitsevia. Tutkijoiden mukaan yksilöiden välisten suhteiden hallinnan määrittymisen tekijöiden tunnistaminen sukupuolten välillä on tärkeässä roolissa, että voimme ymmärtää suvunjatkamisstrategioiden, sukupuoliroolien ja seksuaalisten yhteenottojen evoluutiota. Tutkimuksen tuloksena sukupuolten hallitsevuuden ei tarvitse olla suoraa seurausta sukupuolesta tai fyysisestä voimakkuudesta, vaan se voi muotoutua sosiaalisen ympäristön kautta.